Keväästä 2020 tuli hyvin erilainen kuin kukaan olisi osannut kuvitella vielä puoli vuotta sitten. Koronan levittäytyessä pikavauhtia ympäri maailmaa, oli reagoitava nopeasti ja tehokkaasti. Niinpä kaikki mahdollinen peruttiin ja ihmiset sulkeutuivat koteihinsa. Etätöitä ja -koulua, peruttuja harrastuksia ja tapahtumia, monet lomautettiin tai jopa irtisanottiin. Oman kodin seinät kävivät yhtäkkiä harvinaisen tutuiksi.
Itse satuin sairastumaan (todennäköisesti ihan vain kevätflunssaan) juuri kun koronarajoitukset tekivät tuloaan Suomeen. Minun eristäytymiseni alkoi siis noin viikkoa aiemmin kuin kaikkien muiden. Tein lisäksi varmuuden vuoksi vielä lähes viikon etätöitä, ennen kuin uskalsin mennä lähellekään toimistoa. Monista muista asiantuntijoista poiketen olen koko kevään ajan käynyt 1-2 kertaa viikossa toimistolla, mutta muuten hoitanut työt etänä ruokapöydän ääressä.
Rakkaat urheiluharrastukseni loppuivat kuin seinään, kun tankotanssisalit ja uimahallit suljettiin. Kuntosalini pysyi auki, mutten uskaltanut ottaa sitä riskiä, että saisin koronan ja mahdollisesti levittäisin sen lähimmäisilleni. Kun ystäväni alkoivat sosiaalisessa mediassa kehittää omia selviytymiskeinojaan koronaeristykseen (yksi luki nojatuolin ääressä tarinoitaan ääneen, toinen Muumi-kirjoja ruotsiksi), päätin tehdä sen, mikä minulle on luontevinta: ohjata jumppaa. Kyselin Facebookissa kaipasiko joku jumppaohjausta, ja pian minulla oli pieni porukka ahkeria jumppaajia etäyhteyden päässä.
Aluksi jumppasimme melko kevyesti, etenkin kun mukana oli kaksi ystävääni, joista toinen oli pitkällä raskaana ja toinen 6 viikkoisen vauvan tuore äiti. Heidän kanssaan olen tehnyt koko kevään kevyttä iltajumppaa, jossa keskityimme niskan, selän ja hartioiden hyvinvointiin. Pian kaipasin kuitenkin rankempaa treeniä ja niin onneksi muutama muukin. Niinpä aloin vetää ensin koko kehon lihaskuntojumppaa, ja sen perään kevyttä iltajumppaa.
Vetämässä virtuaalista jumppaa kavereille olohuoneessa. Kuvan otti aviomieheni Joona Nuutinen.
Paitsi että vetämäni jumpat olivat tärkeitä ystävilleni, olivat ne todella tärkeitä myös minulle itselleni, sillä niiden ansiosta sain kohotettua lihaskuntoni lähes entiselle tasolle (yksin en ikinä olisi saanut aikaiseksi). Ne olivat lisäksi ihana tapa pitää yhteyttä ystäviini, joita en moneen viikkoon kyennyt tapaamaan kasvokkain. Jumppiin osallistuneet ystäväni ovat ihmisiä, jotka eivät ilman tuttua naamaa verkkoyhteyden päässä olisi todennäköisesti harrastaneet juurikaan liikuntaa. Mieltäni lämmittää suunnattomasti ystäviltä saamani palaute, kuten “Nörttikyttyräni on pienentynyt” ja “Ensimmäistä kertaa koskaan näen vatsalihakseni”.
Virtuaaliset tanssibileet mieheni työhuoneesta. Näppärää, kun on muusikko aviomiehenä!
Koronarajoitusten alettua eri puolilla maailmaa sosiaalisen mediaan alkoi ilmestyä erilaisia listoja asioista, joita voit tehdä kotona. Bongasin eräästä listasta kohdan “Hold a virtual dance party” ja päätin välittömästi järjestää sellaisen. Niinpä valloitin mieheni työhuoneen, johon laitoimme vihreän valaistuksen, ja pistin google hangoutsin välityksellä bileet pystyyn. Soitin Skypellä musiikkia ja jorasimme ystävieni kanssa kukin omasta kodistaan käsin. Alkeellista, mutta peput heiluivat ja hiki virtasi.
Liikkuakseni mahdollisimman paljon myös ulkona, ostin itselleni uuden polkupyörän Kierrätyskeskuksesta. Aloin tutustua Malmiin, johon olimme syksyllä muuttaneet, aivan uudella tavalla polkupyörän selästä. Ajoin mm. Malmin lentokentän kiertävälle kuntopolulle lenkkeilemään, Haltialaan katsomaan ylämaan karjaa, kävin metsäretkillä eri puolilla Helsinkiä (mm. Kivikossa ja Palomäessä) ja ajelin muuten vain pitkin Vantaanjoen vartta. En ole aikaisemmin tykännyt Helsingissä pyöräilystä, mutta uuden pyörän oston myötä olen alkanut nauttia siitä.
Ylämaan karjaa Haltialan tilalla.
Ihana kirjoitusporukkani on myös aktivoitunut korona-aikana. Aikaisemmin kokoonnuimme kirjoittamaan yhdessä kerran kuukaudessa, mutta etäyhteydellä olemme kirjoittaneet yhdessä joka sunnutai, minkä ansiosta olen kirjoittanut normaalia enemmän. Olen saanut kirjoitettua useita uusia novelleja ja editoinut vanhoja. Lisäksi kirjoittavat ystäväni antavat minulle palautetta ja kannustavat tekstieni kanssa, mikä on valtavan tärkeää melko tuoreelle kirjoittajalle.
Vastaanotan viestejä avaruudesta virtuaalisella kirjoitusbrunssilla.
Pärjäsin korona-ajan hyvin, koska kuulun siihen onnekkaaseen porukkaan, jolla työpaikka säilyi ja kotona on hyvä olla. Vietin paljon aikaa siivoillen, lukien ja leväten. Pidin todella paljon ystäviini yhteyttä virtuaalisesti, mikä oli mielenterveyteni kannalta ehdottoman tärkeää. Lisäksi päädyin pitämään yhteyttä sellaisiinkin ihmisiin, joiden kanssa en ole vuosiin ollut kovin paljon tekemisissä.
Suomi avautuu hiljalleen ja elämääni on jo palannut mm. tankotanssi ja läheisimpien ystävien näkeminen. Kävin jopa kampaajalla! Koronarajoitusten aiheittamia ongelmia joudutaan varmasti ratkomaan vuosia, mutta yritän pitää kiinni niistä hyvistä asioista, joita ne toivat tullessaan.
30+ on uusi musta 