Toukokuussa 2018 elämäni meni parissa viikossa uusiksi, kun sain töitä Kouvolasta. Vuokrasin Kouvolan keskustan läheltä mummoyksiön, pakkasimme mieheni kanssa farmariauton laittoman täyteen tavaraa ja ajoimme Kouvolaan. Ensimmäisenä iltana mummoyksiössäni ei ollut edes sähköjä.
Onnistuin puolentoista vuoden aikana Kouvolassa luomaan ympärilleni ihanan ystäväpiirin ja arjen, joka oli lämminhenkinen ja tuntui omalta. Työ oli lisäksi merkityksellistä, antoisaa ja tähänastisen elämäni tärkein työkokemus. Sanat eivät riitä kertomaan, kuinka upea ja tärkeä Kouvolan työyhteisöni oli ja kuinka paljon tuo puolitoista vuotta Kouvolassa minulle merkitsi. Minun oli tarkoitus työskennellä siellä vielä heinäkuun loppuun saakka, mutta kuten elämällä on tapana, kaikki muuttui odottamattomalla hetkellä. Sain nimittäin joululomani ensimmäisenä päivänä puhelun: minut oli valittu työpaikkaan Vantaalla. Pääsisin tammikuussa muuttamaan takaisin kotiin Helsinkiin.
Tätä kirjoittaessani olen ehtinyt työskennellä Vantaalla lähes 2 kuukautta. Uutta opittavaa on ollut valtavasti, varsinkin uudet sähköiset järjestelmät ja ohjelmat ovat syöneet aivokapasiteettiani niin tehokkaasti, että mm. esittelin erään kaverini uuden työkaverini nimellä (Olen pahoillani!). Minulle on kuitenkin uskottu tärkeitä, eikä aina niin helppojakaan töitä, ja virheistä ja kömmähdyksistä huolimatta olen ehtinyt kokea tekeväni tärkeää työtä ja tuntenut ammattiylpeyttä tekemisistäni. Tiedän olevani oikealla alalla ja oikeassa paikassa, tekemässä juuri sitä, mitä olen aina halunnutkin tehdä. Ympärilläni on Vantaallakin mukava, kannustava ja helposti lähestyttävä työyhteisö, mistä olen kiitollinen.
Vein Vantaalle töihin mukin, jonka sain Jaanalta läksiäislahjaksi Kouvolasta.
Koska olen aina ollut suorittaja, tartuin täysillä uuteen arkeen Helsingissä myös vapaa-ajalla. Ilmoittauduin afrotanssiin, liityin jäseneksi Pole4fitille, aloin käydä paikallisella salilla ja tadaa! Kohta kalenterissani olikin treenit lähes joka ainoalle illalle. Hölmökin tajuaa, että eihän siitä mitään tule, ja niinpä väsähdin nopeasti.
Alkuvuosi on siis ollut vähän liiankin täynnä tekemistä, uuden oppimista ja treenaamista, mutta ajan kanssa kaikki asettuu uomiinsa. Pääkaupunkiseudulla asuvat ystävänikin ovat hiljalleen oppineet, että olen taas jatkuvasti maisemissa. Elän hyvää arkea ja olen onnellinen.
30+ on uusi musta 