Kaamoksen keskellä

Marraskuu on laskeutunut Kouvolan ylle kuin märkä rätti. Aamulla on pimeää, päivällä on harmaata ja iltapäivällä tulee taas pimeää. En edes muista koska olisin viimeksi nähnyt auringon muuten kuin hetkellisesti toimiston ikkunasta.

Töissä on vuoden kiireisin aika menossa. Hommia tulee ovista ja ikkunoista ja teemme töitä yhden työntekijän vajauksella. Minulle kiire on ollut sikäli onni, ettei ehdi väsyä, kun koko ajan on miljoona rautaa tulessa. Olen nukkunut pääosin hyvin, minkä ansiosta kykenen selviytymään töistä ilman ongelmia. Toisaalta jo yksi surkeasti nukuttu yö voi pistää pakan sekaisin, useampi suistaa junan raiteilta. En esimerkiksi huonosti nukutun viikonlopun jäljiltä muista viime maanantaiaamun toimistopalaverista kuin puolet. Minulla ei ole aavistustakaan, mistä palaverin loppupuolella puhuttiin.

Perinteiset kaamoksen selviytymiskeinoni ovat riittävä uni ja liikunta. Ensimmäisen saamiseen ei aina voi itse vaikuttaa, mutta olen tietoisesti mennyt arki-iltoina jo kymmeneltä kirjan kanssa sänkyyn, mistä on ollut valtavasti apua. Jälkimmäinen onkin sitten melkoinen kaksiteräinen miekka. Liikunta auttaa jaksamaan, mutta kun energia ei meinaa riittää edes sängystä ylös nousemiseen, saa väsymyksen kaveriksi myös morkkiksen.

Salille raahautuminen tämän väsymyksen ja pimeyden keskellä onkin kuin yrittäisi tervassa juosta, eikä se minultakaan, pesunkestävältä himourheilijalta, aina onnistu. Uiminen ja tankotanssi sen sijaan antavat minulle talvella normaaliakin enemmän. Uimahallissa käyminen on mielestäni täydellinen kaamosharrastus, koska saunominen ja uiminen rentouttavat ja auttavat jaksamaan sitä enemmän, mitä pimeämpää ja kurjempaa ulkona on. Tankotanssissa puolestaan pääsee haastamaan itseään mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Silloin kun tulee onnistumisia, on fiilis katossa, ja silloin kun mikään ei meinaa sujua, voi revitellä ja nauraa itselleen. Tai noh, aina voi revitellä ja nauraa itselleen. Kaverin mukaan ottaminen kannattaa myös aina.

Kieltä näyttävä sammakko. Revittelyä vapaissa tansotreeneissä Studio Move upilla Kouvolan keskustassa. Kuva: Joona Nuutinen

Kuten menin edellisessä päivityksessäni lupaamaan, osallistun tänä vuonna NaNoWriMoon (National Novel Writing Month eli kirjoita romaani kuukaudessa -haaste). Sain lokakuun puolella unessa idean ensimmäiseen kokopitkään scifi-romaaniini ja olin valtavan innoissani. Alussa onnistuinkin kirjoittamaan joka päivä, vaikka en todellakaan NaNoWriMon virallisen päivätavoitteen (1667 sanaa päivässä) verran. Kirjoitusinto alkoi kuitenkin hiipua nopeasti ja on tähän päivään (24.11.) mennessä lätsähtänyt kuin pannukakku. Liekö syynä marraskuu vai se, että priorisoin kaiken vapaa-aikani ja energiani harrastuksiini ja ystävien näkemiseen, ja olen loppuajan täysi zombie? Mene ja tiedä, mutta olen joka tapauksessa kirjoittanut marraskuun aikana vajaat 4000 sanaa, mikä on paljon enemmän kuin normaalina kuukautena.

Yhteinen kirjoitus- ja työskentelyhetki anopin inspiroivassa työhuoneessa, johon aion tulevaisuudessa tehdä kirjoitusretriitin. Kuvan otti appiukkoni Mauri Nuutinen ja hän antoi sille nimeksi Avokonttori.

Viikko sitten kokeilin myös humalassa kirjoittamista. Halusin tietää, antaako alkoholi vauhtia kirjoittamiseen. Siemailimme ystäväni Piritan kanssa skumppaa, kikattelimme ja kirjoitimme kumpikin omia tarinoitamme. Täytyy sanoa, että vaikka iloinen nousuhumala poisti tässäkin asiassa estoja ja sai tekstin kulkemaan vapautuneesti, muuttui kirjoittaminen humalan lisääntyessä pelkäksi tissi perse tissi perse piste enter -sekoiluksi. Minulla on toki todella huono viinapää (juon vähän ja harvoin), mutta ainakaan tämän kokemuksen perusteella en ymmärrä, kuinka kirjailijat, kuten Stephen King tai Philip K. Dick, ovat voineet kirjoittaa kännissä/huumeissa. Minä en ainakaan saanut mitään järkevää aikaiseksi. Heillä on selvästi parempi kisakunto kuin minulla.

Kirjoittamista alkoholin vauhdittamana.

Summa summarum, marraskuu on monelle vuoden rankinta aikaa. Meillä jokaisella on omat keinomme yrittää selviytyä kaamoksesta. Toivon kaikille pitkiä ja virkistäviä yöunia ja jaksamista arkeen! Joululomaan on enää 4 viikkoa.