Unelmien perässä muutto

Koen hyvin vahvasti termin milleniaali kuvaavan minua sikäli, että olen lähes koko aikuisen ikäni joutunut taistelemaan töiden ja edes kelvollisen palkan saamisen kanssa. Suurten ikäluokkien eläköidyttyä meille piti vapautua valtaisa määrä työpaikkoja, joista voisi valita mieleisensä. Aivan toisin kuitenkin kävi. Hallitus toisensa jälkeen on ajanut ympäristöhallintoa alas, koska ei ympäristönsuojeluun nyt vain ole rahaa, eikä monella muulla (etenkään korkeakoulutetulla) alalla mene juuri sen kummemmin. Niinpä minulle on opiskeluajoista lähtien ollut selvää, että saatan joutua muuttamaan oman alan töiden pesässä toiselle paikkakunnalle. Ja kolmannelle. Lähdin nimittäin tälle alalle sydämeni perässä enkä voisi kuvitellakaan tuntevani tekeväni yhtä tärkeää työtä jos tekisin jotain muuta.

Ensimmäisen kerran muutin 2013 kesätyön perässä puoleksi vuodeksi Jyväskylään. Vaikka kyseessä oli ympäristöalan työ, en tykännyt työstä, enkä kokenut sen antavan minulle paljoa ammatillisesti tai taloudellisesti. Lisäksi olin Jyväskylässä ajoittain todella yksinäinen. Kuten aina, hamstrasin liikuntaa elämääni. Senhetkinen henkireikäni oli 1½-tuntinen zumba maraton sunnuntai-iltaisin. Kaikki kuitenkin muuttui, kun tapasin nykyisen aviomieheni. Yhtäkkiä elämässä parasta olivatkin yhdessä vietetyt viikonloput, kun hengasimme kalsareissa, katselimme scifi-leffoja ja pelasimme lautapelejä. Työhönkin onnistuin tottumaan, ja se meni loppukesästä pitkälti rutiinilla.

Leivonmäki 008

Leivonmäen kansallispuistossa retkeilemässä syyskuussa 2013. Olimme vielä melko tuore pariskunta.

Kuten ennustin, valmistuin suoraan kortistoon jouluna 2013. Paljon olen siitä lähtien ehtinyt vuosien varrella tehdä (työskentelin 2014-2018 projektikoordinaattorina, järjestöavustajana, jumppaohjaajana, postin selvityksessä, turvatarkastajana sekä jäteasemanhoitajana), mutta oman alan työt, etenkin koulutustasoani vastaavat ja sen mukaan myös palkatut, ovat olleet todella kiven alla. Voitte siis kuvitella kuinka jalkani melkein lähtivät alta, kun minulle ilmoitettiin, että minut on valittu viransijaiseksi oman alani työtehtävään. Sellaiseen, joka vastaa prikulleen koulutustani ja jossa palkka on yli 3000€ kuukaudessa. Ainut mutka asiassa oli, että työpaikka sijaitsee Kouvolassa. Mielikuvissani Kouvola oli kohtalaisen kuollut paikka, jossa on vähän ihmisiä ja laimea meno (mielikuva ei ollut kovin kaukana totuudesta). Hetkeäkään empimättä otin kuitenkin työpaikan vastaan ja samana iltana olin jo hankkinut itselleni yksiön läheltä Kouvolan keskustaa. Sain vihdoin tilaisuuden, jota olin odottanut lähemmäs 10 vuotta!

Arman Kouvolassa

Arman Kouvolassa.

Tiesin, ettei työn perässä toiselle paikkakunnalle muutosta tulisi helppoa, varsinkin kun en tuntenut Kouvolasta juuri ketään entuudestaan. Niinpä googletin puistojumpat, tankotanssisalit ja kaiken mahdollisen etukäteen. Kämpän hankin läheltä harrastuksia ja keskustan menoja, en työpaikkaa. Tunnen itseni, en halua enää koskaan muuttaa pienen paikkakunnan pikkuruiseen lähiöön (nimimerkillä Never again Mukkula, Lahti) kaukana kaikesta! Lisäksi otin yhteyttä kavereihin, jotka ovat aikaisemmin asuneet Kouvolassa ja kyselin tuntevatko he sieltä yhä ketään, jonka kanssa voisin tulla juttuun. Sitä kautta sain ihka ensimmäisen työpaikan ulkopuolisen Kouvola-kaverini, Marian!

Ensimmäiset viikot uudessa työssä sujuivat niin hyvin kuin mahdollista. Työni on ollut erittäin antoisa ja olen oppinut aivan käsittämättömän paljon uutta. Minulla on ympärilläni paras kuviteltavissa oleva työyhteisö, joka on ottanut minut lämmöllä vastaan ja johon olen voinut turvautua joka käänteessä. Sisäistettävää asiaa on valtavasti, mutta olen kerta toisensa jälkeen saanut vastauksia niin hyviin kuin tyhmiinkin kysymyksiini. Myös suurin osa asiakkaista on ottanut minut hyvin vastaan.

cof

Poljin Särkille uimaan.

Kämppäni on mukava 60-luvun mummoyksiö erinomaisella paikalla. Kävelen 5-10 minuutissa puistojumppaan, lähimetsään, uimahallille, kuntosalille, tankotanssisalille ja kirjastoon. Lisäksi mieheni osti minulle (siis meille!) kirpparilta polkupyörän, jolla olen ajanut iltaisin uimarannalle. Kouvolassa ehdottomasti parasta on ollut se kuinka lähellä kaikki on ja kuinka helppo siksi on harrastaa liikuntaa (ja myös kaikkea muuta). Helsingissä harrastuksiin saa lähteä 45 min ennen niiden alkua.

Kuten sanottu, kaikki on mennyt niin hyvin kuin mahdollista kaikilta muilta osin, paitsi että menin haukkaamaan kilon p*skaa ostamalla hätäpäissäni auton, joka hajosi ensimmäisellä matkallaan Helsingistä Kouvolaan. Kyseisen auton ostaminen on ollut yksi elämäni huonoimpia päätöksiä ja tullut minulle todella kalliiksi. Se on aiheuttanut harmaita hiuksia ja syönyt arjessa jaksamista melkoisesti. Olen joutunut kikkailemaan menojani, koska en ole voinut luottaa autooni. Viime aikoina olen katsonut parhaaksi pitää auton Kouvolassa ja ostaa junaliput vähintään viikkoa etukäteen Helsinkiin ja muihin viikonloppumenoihin. Olen sillä tavalla onnistunut itseasiassa säästämään rahaa, vaikka aikaa matkoihin kuluukin enemmän.

Kaiken kaikkiaan töiden perässä muutto Kouvolaan on siis sujunut hyvin, vaikka onkin tyhjentänyt käyttötilini enemmän tai vähemmän täysin ja vaikka kaipaankin usein Helsinkiin (missä edelleen vietän lähes kaikki viikonloput). Uusi työni on jo nyt antanut minulle niin paljon, etten kadu hetkeäkään tätä ratkaisua, vaikka välillä onkin raskasta. Olen myös onnistunut tutustumaan uusiin kivoihin ihmisiin ja viettämään aktiivista vapaa-aikaa. Nyt vain luon pikkuhiljaa omaa pientä heimoa itselleni Kouvolaan.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s