Mitä parhainta alkanutta vuotta 2018 kaikille!
En normaalisti tee uuden vuoden lupauksia, koska ne kuitenkin unohtuvat melko nopeasti. Tällä kertaa keksin kuitenkin lupauksen, jonka pitäminen on sekä täysin mahdollista että erittäin kannattavaa: enemmän tanssia!
Tanssiharrastamiseni ei koskaan ole ollut erityisen vakavaa, mutta olen silti harrastanut jotakin tanssilajia lähes koko aikuisen ikäni. Afrotanssia, josta olenkin jo kirjoittanut, olen harrastanut noin kymmenen vuotta. Afron lisäksi olen tanssinut mm. paraparaa, bollywoodia ja charlestonia.
Parapara

Ystäväni Jutta ja minä tanssimassa paraparaa Asfaltti jytisee -tapahtumassa 27.5.2007
Parapara on Japanista lähtöisin oleva klubitanssi, jossa keskitytään ylävartalon ja erityisesti käsien liikkeisiin. Muutettuani Helsinkiin 2006 päädyin osittain sattumalta FinnPARAnoidsin järjestämille parapara-tunneille. Kävin ahkerasti tunneilla koko vuoden ja keväällä esiinnyimme kahdesti Asfaltti jytisee -nuorisotapahtumassa. Parapara oli minulle rakas harrastus, mutta Helsingistä poismuuton myötä se jäi hiljalleen pois elämästäni.
Bollywood
Bollywood on intialaisten nykyelokuvien vauhdikas ja rytmikäs tanssi, joka sekoittaa intialaista klassista tanssia moderneihin ja muualta lainattuihin tansseihin, kuten show, afro, itämainen tanssi ja hiphop. Itse olen käynyt vain kahdella lyhyellä bollywood-kurssilla, mutta olen silti hyvin tykästynyt lajiin. Se on täynnä naisellista ilmaisuvoimaa, joka ei aina luonnistu minulta helposti. Etenkin sirot käsien liikkeet ovat minulle todella vaikeita. Mutta jos se olisi helppoa, se olisi tylsää!
Aa Tayar Hoja. Syksyn 2017 bollywood-kurssin pääkoreografian kappale.
Charleston
Charleston oli alunperin suosittu tanssilaji 20-luvun Yhdysvalloissa. Sitä tanssitaan dixieland- ja ragtime-musiikkiin. Charleston on energistä ja hulluttelevaa, minkä vuoksi se oli kielletty monissa tanssisalongeissa 20-luvulla ja sitä harrastettiin hämyisissä salakapakoissa. Viime vuosina charleston on taas noussut suosioon ja sitä voi Suomessakin tanssia lukuisissa tanssikouluissa ja klubeilla, solona ja pareittain.
Charleston-kursseja minulla on myös takana vain 2, mutta haluaisin ehdottomasti päästä takaisin tämän iloisen tanssin pariin! Pidän lajin hulluttelevasta tyylistä ja jalkojen ja käsien yhdistäminen vaatii minulta todella treenaamista. Täydellistä meditaatiota siis!
Energistä menoa solo charlestonin finaalissa
Olen jo ilmoittautunut tulevan kevään afrokurssille. Haluaisin ehdottomasti tanssia myös bollywoodia ja charlestonia, mutta kaksivuorotyö tekee säännöllisestä harrastamisesta haastavaa. Niinpä tyytynen lyhyisiin viikonloppukursseihin. Eräs toiveeni olisi harrastaa tanssia enemmän tosissaan ja päästä esiintymään. Yritän 2018 löytää tähän mahdollisuuden.
Pingback: Esiintymisestä ja sen kamaluudesta | 30+ on uusi musta