Yksi alkusyksyn ehdottomia kohokohtia on Kadermon leiri syyskuun alussa. Kadermo on tunnettu joogaretriiteistään, mutta yhden viikonlopun ajaksi sinne kokoontuu iloinen joukko tanssijoita Minna Määtän johdolla.
Kadermoon matkataan veneellä paikan omistajan Stefan Engströmin yksityissatamasta. Matka veneellä kestää noin vartin ja onneksemme sää kumpaankin suuntaan oli täydellinen! Saaressa majoituimme ihanassa kesätalossa, johon oli venerannasta matkaa vajaa puoli kilometriä. Talo oli todella tunnelmallinen ja ikkunoista aukesi merinäköala. Nukuimme kahden hengen huoneissä, minä ystäväni Eevan kanssa. Huoneissa tuli kuitenkin vietettyä hyvin vähän aikaa, sillä tekemistä ja yhteistä olemista riitti.
Kesätalo ja merinäköala. Kuvaaja Maarit Hohteri.
Tunnit pidettiin aivan venerannan vieressä sijaitsevassa rakennuksessa, joka on jooga- ja meditaatiosaliksi entisöity entinen veneveistämö. Ensimmäisenä iltana tanssimme “kevyesti” afroa ja venyttelimme. Kevyestä ei varsinaisesti voi puhua, sillä kunnon hikihän siinä tuli pintaan. Venyttelyn, iltapalan ja leppoisan jutustelun jälkeen uni tuli kuitenkin nopeasti.
Aamut alkoivat aina pilateksella + afrolla. Herättelimme väsyneitä kehojamme lempeällä mutta tehokkaalla pilatestunnilla ja sitten taas hiki virtaamaan afrotanssilla! Taso afrossa oli edistyneet, joten olin todella onnessani siitä, että olin tanssinut kaikkia tansseja ainakin kerran aikaisemmin. Helppoja koreaografiat eivät nimittäin olleet! Tanssimme mm. Sokoa, Sofaa ja Dundunbaa. Joku on sanonut, että afro on parasta meditaatiota. Olen samaa mieltä, sillä afroa tanssiessa ei ehdi ajatella mitään muuta. Koreografiaan on pakko keskittyä täysillä, tai putoaa nopeasti kelkasta. Mikä on ihan tavallista minulle muutenkin, pääni sisällä kun asustaa villiintynyt apinalauma. Ja kun ajatus harhailee, on joka kerta aivan pihalla kun liike vaihtuu. Mutta ei hätää, nopeasti kiinni vaan!
Soko. Kuvaaja Susanna Neiglick.
Joka ainoan tanssitunnin jälkeen vaatteet olivat hiestä läpimärät, minkä takia vaihtovaatteita oli hyvä olla runsaasti. Tuntien päätyttyä monet meistä tekivät vilvoittavan pulahduksen mereen. Merivesi oli onneksi vielä noin 16 asteista, niin minäkin uskaltauduin tuntien jälkeen nopealle pyrähdykselle. Tunne kehossa on mieletön, kun ensin tanssii itsensä hikeen ja sitten pulahtaa meriveteen!
Tanssitunnin jälkeen pulahdus mereen. Kuvaaja Maarit Hohteri.
Leirillä meille tarjottiin kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Kokkimme Mervi loihti meille kerrassaan herkullisia vegaanisia aterioita! Lähes joka aterialla tuli syötyä vähän liikaa, niin hyvää ruoka oli.
Lauantai-iltana ja sunnuntaina ennen leirin päättymistä Stefan avasi meille pienen ja sympaattisen kahvilansa ovet. Kahvilassa saimme ostaa kakkua ja juomia, kuten kahvia, teetä, kuumaa kaakaota tai kurkumamaitoa. Kaiken sai tietenkin myös vegaanisena. Tunnelma kahvilassa on aina lämminhenkinen ja Stefanin loihtimat juomat lämmittivät ihanasti.
Stefanin kahvila. Kuvaaja Maarit Hohteri.
Lauantai-iltana ohjelmassa oli kahvilan jälkeen vielä kehonhuoltotunti, jossa pääsimme kaikessa rauhassa venyttelemään päivän aikana rasitettuja lihaksia. Tunnin jälkeen suuntasimme suoraan saunaan. Muiden rakennusten tavoin sauna oli puusauna, jossa oli rutkasti vanhan ajan tunnelmaa. Tunnelmaa oli myös lauteilla, kun lähemmäs kymmenen naista ahtautui sinne yhtäaikaa. Uskaliaimmat kävivät vielä meressä uimassa, mutta tässä kohtaa minulle riitti vilvoittelu saunan terassilla. Kyllä pitkän ja liikunnallisen päivän jälkeen uni maitti! Nukuin kuin tukki, mutta heräsin aamuyöllä rankkasateen rummuttaessa kesätalon kattoa.
Sunnuntai-iltapäivä ja poislähdön hetki koittivat aivan liian nopeasti! Kadermo on oma pieni maailmansa, johon haluaisi jäädä pidemmäksi aikaa. Joogaretriitillä se olisi mahdollista (jopa 10 viikkoa!), mutta vielä en ole niin innostunut astanga-joogasta. Tyydyn siis katselemaan valokuvia ja odottelemaan ensi vuoden leiriä. Afroa voi onneksi tanssia läpi vuoden!
30+ on uusi musta 